Perinteiset Pystykorvat ry, Viljakoiran kennel ja ym.

Tuiskutuulen ja Vertin Aamu 2011.

Jokijärvellä lippupäivänä 18.5.2008 alkoi jäsentyen uusi aikakausi.

*Välkomna till inhemskt kennel, som upprätthöller och forskar den national traditionella jaktspets 6.11.2010.*

Viljakoiran kennel on Suomalaisen käyttölinjan* perinteisen pystykorvaan keskittyvä kennel, jossa halutaan todellisesti jakaa tietoa määrällisesti uhanalaisesta koirasta.* Säilyttämisen ohjaajana on sen evoluutiobiologinen kehittyminen* ja heimon kulttuurillinen asuin- ja elinhistoria.* Maatiaispystykorva* tulee kuin luontojaan esiin sen kuvassa, käyttäytymisessä ja luonteessa sen toimiessa erällä ohjaajansa apuna, taikka sen ollessa kotipiirissä väen ja eläinten seurana sekä vahtina.

Tekemiseen sisältyy hyödyllinen ja monipuolinen tapahtumien, toiminnan ja keskusteluiden seuraaminen. Asioiden tallentaminen historiaa* varten. Siten voidaan arvioida toimintaa ja edelleen suunnitella tavoitteellisesti* tulevaa. Tarkoituksena on kannustaa ja rohkaista kyvykkään kaikenviljan ja suurriistaisen* pystykorvan monipuolista käyttöä. Olla yhdyksenä harrastajien kesken. Kasvavan ja kehittyvän kannan pitäminen* on rakentamista yhteisen pystykorvan hyväksi. Samalla se ilmentäen kuvastaa omistajiensa perintöä kiinnostavalla ja opettavaisella tavalla.

Henkilökohtaisesti toivon ja uskon ettei ainoatakaan suurriistaista, harvinaista kantakoiralinjaa taikka rekisteröityä-otettua linjaa ja näiden jälkeläisiä katoaisi unholaan taikka maailman tuuliin ja vesien taakse. Muutoin menettäisimme yksilöiden ainutlaatuisen perinnön hyödynnettäväksi edelleen suomessa, vaikka niissä olisi vähäisissä määrin suhteessa kantaan luokiteltuja “vitsauksia” tai metsästyskoiralle muita toivomattomia asioita.

Kotimaisen maatiaispystykorvan perillinen on perinteinen pystykorva ja se on tarkoitettu suomalaisille suur- ja kaikenriistan metsästajille ja tämän arvokkaan perinnön säilyttäjille.

Kantanarttu, kilpailuista jo syytinkiläinen, Kelokallen Vilja on s.11.3.1998. Viljan isä oli sallalainen Mikkola ja Alatalo rotuun otettu Tessu ja emä on Kelokallen kennelin Toto.

Toinen narttu Helmi saapui meille keväällä 2004 Posiolta Riisitunturin kansallispuiston kainalosta ja Kitkan rantamaisemista Korpihillasta.

Helmi oli Viljakoiran Jykin ja suurriistaisten sukua oleva Kovionrannan Essin Ruskan ja rotuun otetun Rickyn pentueesta. Näppärä Helmi kuoli erheeni takia. Suru tuli puseroon – ja opetus oli kova!

Ruska asuu Korpihillassa nuoren Kaleva Pihlan kanssa, jonka suku on Karjalan Tasavallasta vienankarjalainen Pääjärven Suvannonkylästä  kartoitusretkeltä  hankittu  ja suomessa rotuun otettu, mutta “ulkolaiseksi” rekisteröity suurriistaisia periyttänyt Kaleva Suvantobik. Uroksen rotuun ottoon ja kuvaan voi tutustua historiaa sivuilla.

Kennelissä asuu kaksi urosta, nyt yksitoista vuotta täyttävä Viljakoiran Jyki, jonka isä on rotuun otettu Alju Pilikku Pelkosenniemeltä ja kuusi vuotias rotuun otettu Kainu Pekko. Kainulaiskoira hankittiin meänkiltä puhuvalta Herbert Fallelta “Hermanni Köngäs” väylän varrelta Pajalan Kassasta. Kuvassa vasemmalla on Pekko ja veliuros rotuun otettu Kainu Keje.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna 2008 tuli uuteen kotiin Viuhka. Pentu on Helmin Viljakoiran Vaulan ja Sallasta suurriistainen rotuun otetun Alju Turo, Viljakoiran Vertti -linjan Tuomirinteen Haku 1. pentueesta.

Rekisteröityä perinteistä pystykorvaa on ylläpidetty ja säilytetty vasta n. 40 vuotta. Kiitos huomiostanne terveisin Tapio Kokko.

*6.11.2010 ajankohtainen tallennus.*

*17.11.2010 ajankohtainen katsaus.*

***2010-2015 – > 2020…>***

TK gsm puh./tel. 045 – 120 70 61, viljakoiran(VK)hotmail.com

**************************************************************************************************************

* * * Metsästyskoiran säilyttämisestä * * *
Koira- ja kenneltutkimuksen tuloksena olen päätynyt johtopäätökseen, että koiriemme tulevaisuuden säilyttämiseksi tarvitaan metsästyskultuuriin ja tekemiseen uutta rakentavaa, mutta arvoperustaista toimintaa.

Yleisesti tiedetään, että vanhaa vieroksutaan ja se alkuperäinen mielellään unohdetaan.  Organisatoorisessa kenneltoiminnassa on tapahtunut arvojen hylkäämistä. Nykyisin on olemassa useita seurakoiraksi taantuneita käyttörotuja.  Osalla metsästysroduista esiintyy perinnöllisiä vitsauksia varsin paljon. Tarkasteltaessa historiaa, niin suomalaisen hyljekoiran hävittäminen sukukupuuttoon on ollut mittaamaton onnettomuus, koska siten olemme samalla menettäneet osan kultuurillista identiteettiä.

Pohjanpystykorvaharrastaminen nykyisellä tavalla johtaa nopeasti kantamme alkuperäisen metsästytavan ja luonteen taantumiseen ohjaajansa, kuin myös erilaisten valvontapiirien ja niissä toimivien miellyttämiseksi. Isot organisaatiot jäykköine johtoporrasrakentein ei kykene havaitsemaan historian ymmärrykseen perustuvaa aikakauden kehitystä. Mielipidevanhoilliset pyrkivät kaikenlaisin keinoin jarruttamaan muutoksentekijöiden toimia.

Tälläiseen kehitykseen on vaikuttamassa meidän koiriin kohdistuvat yhteiskuntakelpoisuuden vaatimukset  ja kaikkinainen muu asioiden unohtaminen ja hylkääminen, teatteri, sirkus, sulkeiset, kauneudenpalvonta ja muu ihaileva harrastaminen. Nykyään erilaiset säännöt ohjaavat ja harhauttavat alkuperäisen maatiaiskoiran omistajista eksyttävään suuntaan. Eksyneenä on vaikea löytää takaisin. Pedanttisuus  yhteisissä asioissa ei ole koskaan ollut hyve!

Kyetäksemme vaikuttamaan suomenheimon alkuperäisen maatiaiskoiran metsästyksellisen luonteen taantumiseen, niin tarvitsemme johdonmukaisia ja nopeita tekoja huonontavan muutoksen estämiseksi. Yhteisen koiramme säilyttäjät ja sillä metsästävät ratkaisevat suunnan ja kuljettavan tien. Olemme tulleet eriytymisen T -risteykseen. Toiset lähtevät oikein ja toiset väärin. Helppoa.

Säilytämme koiramme parhaiten keskittymällä jatkossa metsästämään osalla kaikenriistaisista pystykorvistamme suurriistaa. Metsästyksellinen viettien ja kiinnostuksen moninaisuus ja sen kaikkinainen koon ja makaavan turkin kirjavuus on sen omintakeisin vahvuus. Pitäkäämme vahvuudesta huolta.

Totean koirakantamme olevan kokonaisuudessaan terveellä tavalla valmis tunnistettavan ulkonäön ja  korkeuden suhteesta pituuden malliin. Sen painosuhde korkeuteen nähden on luonnollisen normaali. Perimän ahdistaminen on luonnollisesti mahdotonta ja siten voimavarojen, resurssien hukkaamista. Keskittykää kantamme sukupuun säilyttämiseen, siis oleelliseen.

Välttäkää muodoltaan raskasrakenteisia yksilöitä. Välttäkää myös muotiyksilöitä vaikka keinotekoisia kukkasia olisi jaettu lukematon määrä, koska sen antama kuva on eksyttävä. Välttäkään neliön näköisiä lyhytselkäisiä ja suhteeltaan lyhytraajaisia yksilöitä. Sellaiset ei edusta alkuperäistä maatiaista. Ne ovat vain seurakoira eivät metsästyskoira.

Uusittu rotumääritelmä, tulkintaohje ja sen mukainen tavoiteohjelma heikentävät koiran metsästysintoa ja rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Siten menetetään myös rohkeaa ja omapäistä uteliaisuuteen kuuluvaa luonnetta. Seurakoirakasvattajille on tie näin näytetty.

Edellä esittämäni toiminta tarvitsee kokemusta ja perinteistä taitoa ja näkemystä. Historiallinen perimätieto tarvitsee saattajansa tuleville koirametsästäjille ja pohjanpystykorvien säilyttäjille. Olkaamme rehellisiä itsellemme, silloin olette myös onnellisia. Olen onnellinen.
Taivalkoskella Jokijärven Hautalassa 22. helmikuuta 2010 Tapio Kokko

****************************************************************************************

Suomalainen Pohjanpystykorva on rotuna kohdannut hukkumakuolon.

Reilusti puolitoistavuotta tuli pidettyä näitä kennelsivuja teille pystykorvaisille ja oman kenneltyön kehittämiseksi. Saadun palautteen ja tehdyn arvion perusteella käsitykseni on että, on mahdotonta muuttaa totuttua järjestötapaa, uskomuksia ja mielipiteitä tosiasialliseen tietoon perustuvin menetelmin.
Vastapuolena on Suomen Pystykorvajärjestö organisaationsa ja sen säestäjiensä luottamusta nauttivat haaveelliset matkimiseen perustuvat toimintatavat. Suomen Pystykorvajärjestö ja sen luottamushenkilöt säestäjineen voitti. Mutta kuitenkin rodun ja suomalaisten tappioksi, kadottaen – hukkuttaen  etsikkoaikansa ja mahdollisuutensa saada pohjanpystykorvasta kokonaan kotimainen ja tulevaisuudessakin terve kaikenriistan metsästyskoira. Naapurit ovat pystykorvansa jo menettäneet määrällisten vitsauksien kasautumisena. Suomalaista Pohjanpystykorvaa on kohdannut tuskaisa hukkumakuolo. Toimetonna katselee tapahtumia avuton pystykorvaharrastaja. Olen pahoillani ja myös surullinen aikalais historian katoamisesta.
Vuosien saatossa vuodesta 1973 lähtien on neljästi yritetty viekkaudellista vääryyttä korjata. Kansanmies, pohjanpystykorvan kartoitusmatkoilla Vienan Karjala -hankkeessa kunnostautunut puheenjohtajamme lupautui hoitamaan asiaa avaamalla ovia oikeille tahoille. Tekeminen oli uskottavaa ja päämäärätietoista sekä onnistunutta. Uskottiin ja tehtiin  hyvän tahdon mukaisesti.  Samainen kunnian mies varoitteli järjestön uusimassa 70 -vuotis historiikin pääkirjoituksessa kipukynnyksen ylitävistä seurauksista ja siitä  johtuvista irtautumisista.
Nyt uusien tilanteiden vallitessa, olemme jo kaksi vuotta odottaneet, mutta kennellupauksia asian hoitamiseksi ei ole kuulunut, vaikka näistä odotuksista on oltu moneen otteeseen aikaisemmin ja nykyisin hallitustaholla tietoisia.  Meitä suomalaisia on kaikkitietävien ylempien taholta narrattu, eikä vähiten osallisena ole Suomen Pystykorvajärjestö.
Sattumoisin tuli muistelus mieleeni. Kaksi vuotta sitten valitsimme eetteriin kuulutetun uuden puheenpitäjän, joka kennelpolitikkona  pohjanpystykorvaisilta äänet sai. Aikaa kului eteen kuusi kuukautta ja palkaksi rotukirja suljettiin. Lopullisesti! Ei ole peli rehtiä ei! Ken pysyy piilossa, hänen uskotaan olevan tunnoltaan oikeassa – luullaan niin.
Nykyisiä toimielimiä näyttää huolestuttavan vain pohjanpystykorvan ihmeellisesti nouseva rekisteröintimäärien kehitys ja kennelpoliittisen painoarvon tahtotila. Virkamiesmäisillä tavoilla väistellään tai mennään  sääntöjen taakse. Rodun kehitystä jarrutetaan ja pahimmillaan estetään. Tunteita on paljon pelissä. Edellisen pystykorvamiehen valmiiksi hyvin viitoittamaa tietä ei noudateta, vaan katkotaan taakakepit niiden eteen tullessa. Jätetään luvattu leiviskä hoitamatta. Ja tämä leiviskä on  pohjanystykorvaa koskeva edunvalvonta myös kansainvälisesti, mihin järjestön säännöissä on lupauduttu.

Kaikki on menetetty uudistetun helmikuussa 2009 päivätyn rotumääritelmän ja jalostamisen seurauksena erisukuisten suomalaisten harvinaisten kantakoiralinjojen ja harvinaisten sukupuunoksien katoamisen myötä. Todennäköisesti ollaan järjestön takia menetetty ainiaasti myös rotuun otot.

Tähän on tultu edellisen ppk -jaoston ja hallituksen toimeenpanemana. En usko, vaan tiedän ettei, uudetkaan luottamushenkilöt muuta mitenkään tehtävien toimeenpanoaan ja kantaansa rodulle edullisempaan tapaan. Muutamana omakohtaisena havaintona tavasta toimia on, ettei kenneldemokratiassa tietotaito ole äänestettävä asia ja syrjityksi joutuu “ärhentelyineen” harmillisen helposti.
Tästä 2009 keväästä alkaen on turhaa yrittää tapahtunutta enään korjata. Tappio ja turmelus on hukkuen totta. Toivottavasti asiat kirjoitetaan tulevaan järjestöhistoriikkiin, ulkopuolisten toimesta objektiivisesti ja puolueettomasti, niin kuin asiaan kuuluu. Eikä kaunistellen  ja kehuten muutetuin kirjoituksin kuten järjestön keskustelunäyttämöllä taikka Pystykorvassa. Todennäköisimmin uusittava jalostuksen tavoiteohjelma (JTO 2010-2015) tullenee olemaan eksyneesti kirjoitettua, mitä kokemattomat lukevat täytenä totuutena, käsittämättä sitä mihin uskossa ja luulossa tehty kaikenlainen matkiva koiran jalostaminen johtaa. Tässäkin tulevassa luomuksessa kadotetaan tarkoituksenhakuisesti aikalaishistoriaa, ja siten se hukkuu syviin vesiin.

En ole tehnyt tätä kiusallani, enkä haitatakseni uhanalaisen Suomalaisen Pohjanpystykorvan ylläpitämistä, vaan perinteisten merimiesten lailla nykyisten ja tulevaisuuden karikoiden ohittamiseksi reivata purjeita luovin menetelmin. Tavoitteena on ollut päästä sopivin etapein maihin ja kokeilemaan mitä on tullut sanottua, neuvottua ja tehtyä. Ruorissa matruusi, perämies ja luotsi tuntee monesti kapeikkojen vaarat paremmin kuin ison laivan kapteeni. Viljakoiran kennelin toimintatapana on ollut tutkiminen ja harrastaminen avoimin menetelmin.
Lastut on laivalla veistetty ja laineille pudotettu. Toivottavasti ne kulkeutuvat tuulten mukana kauas pois lähirannoilta, jottei niitä heti löydettäisi ja siten kerralla kaikkia poltettaisi hetkellisen juhlan tunnelmissa.
Taivalkoskella 15.5.2009 Tapio Kokko Viljakoiran kennel

****************************************************************************************

Julkaisussa SPJ historiikki 50 -vuotta Karvosen kirjoittamassa luvussa 3.5 Pohjanpystykorva hän lainaa s:lla 155 vuoden kevään 1973 Metsästys ja Kalastuslehden kirjoituksessa kynologista asiantuntijaa opettaja Juho Perttolaa: “Tulevaisuutta arvioiden tiedämme hyvin, että ruotsalaisilla on nimenomaan ulkomuotoa ajatellen muutaman vuoden aikainen hyvällä onnella ja määrätietoisella työllä saavutettu etumatka, mutta varsinainen lähtökohtamme on sittenkin parempi ja kantakoiriemme käyttökelpoisuus enemmän kuin lupaava.” Jäljempänä Raimo Karvonen kirjoittaa sivulla 157 rodun tulevaisuudesta: “Pieni pystykorva on meidän katoavaa metsästyskulttuuriamme ja siksi sitä tulisi vaalia.”

Uuden tulevan SPJ ry 70 -vuotishistoriikin taustaselvityksien ja tutkimusten myötä näyttää perustellusti siltä, että me suomalaiset olemme pystyneet säilyttämään rotumme ja estäneet sen häviämästä geneettisesti sukupuuttoon viisailla ja omapäisillä ratkaisuillamme ja vaalineet rodun kaikenriistan ominaisuuksia perinteitä kunnioittaen. Samoin näyttää tutkimuksellisesti myös sille (Lähde 2007: SKL Koiranet, SKK Hunddata) että ruotsalaiset ovat menettäneet rodun jalostuksessa määräävän johtoasemansa vuonna 2006 takaisin tänne kotisuomeen – rodun todelliseen syntymaahan ja sen eräkulttuurisille itäisille lähiseuduille Vienaan ja Karjalaan.

Näyttää sille, että olemme väistäneet jalostukselliset ja terveydelliset karikot ja ylläpitäneet hyviä metsästysominaisuuksia maltillisella rodun kehittämisellä. Rodun tulevaisuus on viitoitettu “matikka – ja haukikoiran” asemasta uskottavaksi ja oikeaksi pyytökoiraksi – viljakoiraksi.

Tapio Kokko 2007

*******************************************************************************************************

_Lienee aika ryhtyä toimiin perinteisen pystykorvan historiallisten asioiden ja tapahtumien oikaisemiseksi. 4. helmikuuta 2011 PPK ry.

——

Edellinen määritelmän päiväys FCI:n nro: 276, 8. tammikuuta 1998.?

—–

Mitä -70 vuotis historiikissa kirjoitetaan s. 188-252?, Ja mitä kirjoittaa historiikissa s. 14-16 vastaava toimittaja kunniapuheenjohtaja Antti Aarnio?

Miksi tunnettu määritelmä suljettiin ja minkälaisia olivat tapahtumat ennen sulkemista vuosina 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006?

Entäpä ennen 26. kesäkuuta 2007?, Luottamusedustajat?, Edustajien valtuudet?, Pöytäkirjat?, Keskeytysmääräyksen antaja?, Lähettäjä?

Seuraavana on lainaus huhtikuun 4 2008 Koiramme lehdestä s. 104-105:

“KENNELIITON HALLITUKSEN KOKOUS 2/2008 aika 7.2.2008, Poimintoja pöytäkirjasta:

Pykälä 20 MUUT ASIAT
Kohta 20.10 SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖN VALITUS JTT:n päätöksestä 14.11.2007 koskien pohjanpystykorvien rotuunottoa.

Suomen Pystykorvajärjestö on 26.6.2007 lähettänyt KENNELLIITTOON pyynnön keskeyttää pohjanpystykorvien rotuunoton kunnes pohjanpystykorvien rotuunottoon liittyvä ohjeistus ja säännöt saadaan tarkennettua sekä menettelytavoista yhteisesti sovittua KENNELLIITON JALOSTUSOSASTON ja SPJ:n välillä.

JALOSTUSTIETEELLINEN TOIMIKUNTA on kokouksessaan 7/07 (9.10.2007) ja 8/07 (14.11.2007) käsitellyt asiaa.

Suomen Pystykorvajärjestön hallitus valittaa KENNELLIITON JALOSTUSTIETEELLISEN TOIMIKUNNAN tekemästä päätöksestä, koskien Tapio Kokon maatiaispystykorva uroksen Pekko rotuun ottamista ja samalla vaatii, että tapahtunut rotuun otto puretaan.

TOIMINNANJOHTAJAN huomioita 7.2.2008 (2/08): Suomen Pystykorvajärjestö on kesäkuussa 2007 pohjanpystykorvien rotuunottojen keskeyttämistä kunnes asiaan liittyvät ohjeet ja toimintatavat on käsitelty.

JALOSTUSTIETEELLINEN TOIMIKUNTA on käsitellyt rotuunottomenettelyä kokouksissaan 7/07 ja 8/07 JTT on päätöksellään ottanut rotuun Tapio Kokon maatiaispystykorva uroksen Pekko, Suomen Pystykorvajärjestön esityksen vastaisesti.

TOIMINNANJOHTAJAN esitys 7.2.2008 (2/08): EI ESITYSTÄ.

HALLITUKSEN PÄÄTÖS:
Hallitus päätti keskeyttää pohjanpystykorvien rotuunoton toistaiseksi.”
—

Otteita SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan kokouksen (12.2.2008) pöytäkirjasta:

Jalostuskonsultin esitys 12.2.2008 (1/08 ):

“Toimikunta toteaa, että puhdasrotuinen pohjanpystykorva saattaa olla kolmivärinen. Väri ei myöskään ole rotumääritelmän vastainen.

“Toimikunta pyytää rotujärjestöä huomioimaan monimuotoisen geenipohjan tärkeyden rotuunottokäytäntöä koskevassa esityksessään.”

—
Mitä tapahtui tämän jälkeen?, Toimeksiantaja?, Edustajat?, Valtuudet?, Pöytäkirjat?, Työmuistiot?, Kirjeenvaihtaja?
…
Suomalaisen koiran edunvalvontaa?

Virallinen ilmoitus no 1.:
-Ruotsin kenneliiton vahvistus muuttuneesta rodun määritelmästä: FCI standard nr 276, fastställd av SKK/CS 2009-02-05-

Virallinen ilmoitus no 2.:

Tunnettu määritelmä on asetettu Suomen kenneliitossa ajankohtaan 21. lokakuuta 2009. Ilmoitettuna hetkenä kotimaiseksi luettu ja todistettu koiramme menetti asemansa. Se on totta!

Virallinen ilmoitus no 3.:

Vasta pyhäinmiesten päivän aattona 5.11.2010 ilmoitti asiasta se luottamushenkilöinen pystykorvainen edustaja julkaisunsa Pystykorva lokakuu no 5.  pääkirjoituksessa.

Otteita yhteensä neljä kohtaa sivuilta 4. ja 5. otsikolla Kotimaisuus:

A) “Kotimaiset rodut ja niiden vaaliminen on meidän yksi tärkeimmistä tehtävistä.”,

B) “Suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran kotimaisuuden merkitys tulisi saada tunnustusta myös vielä laajemmin. Siinäkin meidän itse on toimittava eikä odotettava.”

ja kolmannen kerran:

C) “Yksi hyvä osoitus kennelliiton kotimaisten rotujen arvostamisesta liittyy tulevaan Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010 -näyttelyihin, joissa kotimaisten rotujen ilmoittautumismaksu on huomattavasti paljon halvempi kuin muilla.”

Lopuksi kaiken vakuuttava kaneetti ja vielä huutomerkillä:

D) “Eli nyt suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran omistajat – on vastapalveluksen aika ja ilmoittakaa koiranne kyseiseen näyttelyyn!”

___

Viitteenä edelliseen 12.12.2010 poimittuna lokakuun Koiramme lehdestä ja Suomen kenneliiton uutisia sivuilta:

Helsinki Winner 2010 / ja Voittaja 2010 /

Ilmoittautuminen ja ilmoittautumismaksut

4.10.2010 mennessä 50 €, 5.-25.10.2010 58 €, Kotimaiset rodut: 40 €
karjalankarhukoira, lapinporokoira, suomenajokoira, suomenlapinkoira ja suomenpystykorva

___

E) Lainaus: Pääkirjoitus Pystykorva no 6. s. 4-5 Joulukuu 2010.

“Kenneliiton valtuusto- ja yleiskokous pidettiin marraskuussa. Kennelliiton toimintasuunnitelmaan on toiminnan suunnittelun lähtökohdaksi kirjattu mm. arvot, joista yksi on “Kotimaiset rodut ovat kansallisaarteitamme”. Tarkennettuna edellä mainittu arvo tarkoittaa kansallisten rotujen elinvoimaisuuden sekä arvostuksen turvaamista sekä niiden alkuperäisten metsästysominaisuuksien kehittämistä. Lisäksi vuoden 2011 toimintasuunnitelmaan on kirjattu kotimaisten rotujen monimuotoisuuskartoitus. Tähän on meillä järjestönä helppo yhtyä ja pyrkiä omalta osaltamme kaikin tavoin edistämään ja tukemaan toimintasuunnitelman toteuttamisessa. Monimuotoisuus lyhykäisyydessään on jos ei pelastava, niin erittäin tärkeä asia sekä karjalankarhukoiran ja suomenpystykorvan tulevaisuudessa.”

Huomiona on, että järjestöllä oli kyseisessä kokouksessa paikalla arvovaltainen edustus!

——

Minne katosi suomalaisen koiran määritelmä ja sen edunvalvonta kysyy Tapio Kokko?

Tausta-aineistoa?

***************************************************************************